Kosketuksen mahdollisuus terapiassa

Terapeuttisessa työssä tärkeintä on turvallisen, luottamuksellisen ja kannattelevan vuorovaikutussuhteen luominen. Sellaisen tilan luominen, jossa asiakas voi tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi omana itsenään.

Siksi onkin hämmentävää, että usein mahdollisuus inhimilliseen kosketukseen on lähes poistettu terapeuttisen keskustelutuen yhtälöstä. Miltä näyttäisi terapia tai terapeuttinen keskustelutuki, jossa kosketus voisi jälleen olla osa inhimillistä vuorovaikutusta?

Kosketus väylänä autenttisuuteen

Kosketus on ihmisen perustarve. Lempeä kosketus aktivoi hermoston rauhoittumista, tukee kehon palautumista, lisää oksitosiinin, endorfiinien ja dopamiinin eritystä, sekä laskee stressihormonitasoja. Jo lyhyt halaus tai käden pitäminen voi alentaa kortisolitasoja, niin vastaanottajalle, kuin koskettajalla. Myötätuntoinen kosketus vahvistaa kiintymyssuhteita ja tunnetta siitä, että toinen välittää. Kosketus on viesti toisen keholle, ”Olen tässä, et ole yksin”. Voisikin siis ajatella, että kosketus on kuin osa ihmisen biologista turvajärjestelmää, osa kehon ja mielen yhteistä kieltä, joka tukee tunteiden säätelyä, yhteyttä ja toipumista.

Onko kosketus terapiassa mahdollisuus vai tuhoon tuomittu juttu?

Terapiassa kosketus herättää kuitenkin ammattilaisissa monenlaisia ajatuksia. Usein ajatus koskettamisesta nostaa pintaan eettiset kysymykset sekä varovaisuuden, myös ammattilaisten oman oikeusturvan vuoksi. Ammattilaiset nostavat esille myös asiakkaan traumaattisten kokemusten huomioimisen, ihmisten yksilölliset reaktiot kosketukselle ja mahdottomuuden puolin ja toisin tulkita välttämättä asiakassuhteen tilanteita oikein. Perinteisesti kosketusta terapiatyössä on siis vältetty, jotta esimerkiksi asiakkaan rajoja ei rikota ja, että mahdollisilta väärinymmärryksiltä vältyttäisiin. Ammattilaisen oma suhde kosketukseen ja kosketetuksi tulemiseen vaikuttaa myös osalta terapeutin ajatuksiin ja kosketuksen hyödyntämismahdollisuuksiin terapeuttisessa kontekstissa.

Kasvava tutkimusnäyttö kuitenkin osoittaa, että harkiten käytetty, eettisesti toteutettu kosketus voisi toimia hyvänä säätely- ja turvainterventiona terapeuttisessa työssä.

Ajankohtaisia tutkimustuloksia teemaan liittyen on esimerkiksi saatu 2025 julkaistussa vertaisarvioidussa tutkimuksessa Touch in psychotherapy. Kyselytutkimuksen (6878 osallistujaa) perusteella 30% vastaajista oli kokenut jonkinlaista terapeuttista kosketusta. (muuta kuin vahingossa tai kättely.) Heistä 70% koki sen välittäneen tukea ja hyväksyntää. Kuitenkin 5% kosketusta kohdanneista kuvasi kokemuksen negatiiviseksi ja 4% sopimattomaksi. Vastaajista 40% kertoi halunneensa jossain määrin terapeuttinsa kosketusta. (Halaus tai esim. käden kosketus). Pitkään jatkunut terapia ja positiivinen suhtautuminen kosketukseen yleisesti lisäsi asiakkaiden toivetta kosketuksesta. Korkea ahdistunut kiintymyssuhde ennusti suurempaa kosketuksen kaipuuta, kun taas korkea välttävä kiintymyssuhde liittyi vähäisempään positiiviseen kokemukseen kosketuksesta.

Tutkimuksessa myös huomattiin terapiamuotojen eron vaikuttavan kosketuksen hyödyntämiseen. Kehollisissa terapioissa kosketus oli yleisempää ja toive sen käyttöön asiakkailla suurempi, kun taas keskusteluterapiassa kosketus oli harvinaisempaa. Siitäkin huolimatta, että asiakkaat myös keskusteluterapiassa olisivat sitä toivoneet. Kyselytutkimukseen vastanneista 81% koki kosketuksen positiivisena, 14% neutraalina ja 5% negatiivisena. Vastanneista 65% koki sen vahvistaneen terapeuttista yhteyttä. Tuloksien mukaan 88% ei pitänyt kosketusta lainkaan sopimattomana. Vain pieni osa 3–5% koki kosketuksen rajojen ylityksenä. Tutkijat korostavat, että vaikka suurin osa kokee kosketuksen myönteisenä, pienikin osuus kielteisiä ja sopimattomia kokemuksia tekee selkeistä rajoista, suostumuksesta ja eettisistä ohjeistuksista ja ohjauksesta välttämättömiä.

Tutkimuksen perusteella voisi ajatella siis, että kosketus psykoterapiassa on harvinaista, mutta toivottua. Kosketus tukee yhteyttä, luottamusta, mutta vaatii turvallisuuden tarkkaa huomiointia sekä suostumusta ja eettisiä ohjeita. Kosketuksen käyttö terapiassa voisi vaatia myös ammattilaisten lisäkouluttautumista ja foorumeja, jossa kosketuksen käytöstä terapeuttisessa kontekstissa voisi keskustella ammattillisesti muiden terapeuttien kanssa.

Kosketus ei ole terapiaan kuuluva oletus, mutta se voi olla mahdollinen työmenetelmä, joka voidaan ottaa käyttöön asiakkaan toiveesta, traumainformoidulla otteella. Kosketus tukee tunnesäätelyä, maadoittumista, kivun lievitystä ja yhteyden tunnetta hetkinä, jolloin sanat eivät välttämättä riitä. Pienikin suhteellisen neutraali kosketus, kuten käden pitäminen tai tukeva ote olkavarresta voi auttaa palaamaan nykyhetkeen ja välittää lohdun ja toivon sanomaa.

Eettinen ja traumainformoitu näkökulma

Kosketus voi olla asiakkaalle hyvä, korjaava, turvallinen ja säätelyä tukeva kokemus.

Kosketus voi myös laukaista muistoja, jännitystä tai epämukavuutta, joskus myös traumasta johtuvia reaktioita. Kosketus voi jopa tuntua suostumuksen jälkeenkin epämiellyttävältä. Kosketuksen hyödyntäminen terapeuttisessa työssä edellyttää tarkkaa tilannetajua, yhteistä keskustelua ja traumainformoitua otetta sekä terapeutin laaja-alaista ymmärrystä kosketuksen moniulotteisista vaikutuksista erilaisiin ihmisiin.

Kosketuksen hyödyntäminen ammatillisessa terapiatyössä edellyttää, että kosketusta hyödyntävä terapeutti on käsitellyt kosketuksen teemaa työnohjauksessa tai omassa terapiassa, sekä saanut ohjeistusta/koulutusta kosketuksen käyttöön ammattilisessa kontekstissa. Jotta terapeutti voi hyödyntää kosketusta työmenetelmänä, hänen tulee itse olla tietoinen omasta kehollisuudestaan ja tuntemuksistaan kosketukseen liittyen, niin kosketetuksi tulemisen, kuin kosketuksen antajan näkökulmasta.Kosketus osana keskusteluterapiaa, ei tarkoita hierontaa tai kehon hoitamista, vaan kosketuksen tavoite on tuoda turvaa ja yhteyttä sekä palauttaa asiakas itsensä äärelle yhteyden kautta.

Keskeisiä periaatteita ovat:

Asiakkaan itsemääräämisoikeus ja suostumus

Kosketus on aina vapaaehtoista, selitettyä ja asiakkaan peruutettavissa ilman perusteluja. Kosketusta aina edeltävä keskustelu harjoittaa asiakkaan rajojen asettamista ja niistä tietoiseksi tulemista.

Oikea-aikaisuus

Terapeuttisessa työskentelyssä ensin hyödynnetään muita ammatillisia keinoja:

(1) Sanat, sanoittaminen,keskustelu.

(2) Hengitys, kehotietoisuus, keholliset harjoitukset.

(3) Ohjattu itsekosketus, vireystilojen säätely, kanssasäätely, johon ei sisälly kosketusta.

(4) Mahdollinen terapeutin tarjoama ammatillinen kosketus, kanssasäätely kosketuksella.

Jossain tapauksissa ja tilanteissa järjestystä voi muuttaa oikea-aikaisuuden periaatteella. Kuitenkin aina ennen kosketusta, (jokaisella kerralla) tulee varmistaa asiakkaan suostumus ja sanoittaa tulevaa kosketusta. Eli aina ennen kosketusta; tulee käydä keskustelu, vaikka kosketuksesta olisikin jo sovittu aikaisemmin toisessa tilanteessa tai keskustelussa. Jos keskustelu kosketuksesta terapiassa on käyty aikaisemmin, kosketusta tarvittavassa kanssasäätely tilanteessa, lyhyt varmistus ja sanoitus voi riittää.

Selkeä rajaus

Kosketus on ei-eroottinen, ei-intensiivinen eikä intiimeille alueille suuntautuva.

Kosketus on lyhyttä ja selkeästi suhteutettu ammatilliseen terapiatyön kontekstiin.

Kosketuksen antaminen kirjataan potilastietojärjestelmään osana terapiakirjausta.

Tarkoituksenmukaisuus ja kosketuksen laatu

Kosketuksen tulee vastata asiakkaan tarpeita, ei työntekijän omia.

Kosketuksen laatu on aina ammatillista, suhteellisen hidasta, paikallaan olevaa, rajattua, lempeää, tietoista, eettistä, ja asiakkaan ehdoilla tapahtuva säätelyä tukevaa läsnäoloa. Tarkoitus on rakentaa turvaa ja yhteyttä, joka ei ylitä asiakkaan asettamia rajoja tai eettisen ohjeen asettamia rajoja.

Traumatietoinen lähestyminen

Terapeutin ennakoitavuus kosketuksen hyödyntämisessä on tärkeää.
Keskusteluyhteyden ja turvallisen vuorovaikutuksen merkitys korostuu.

Tärkeää on kosketuksen mahdollisuudesta kertominen ja etukäteen keskustelu sellaisessa tilanteessa, jossa kosketusta ei vielä ole ollut.

Terapeutin ammatillinen osaaminen avainasemassa, esimerkiksi traumareaktioiden ymmärrys ja mikroreaktioiden seuranta.

Kosketus, trauma ja hoiva

Traumasta toipuminen on yhteyden palauttamista, itseen, toisiin ja ympäristöön. Lääkäri Cabor Matén mukaan trauma ei ole yksin vain se mitä meille tapahtui, vaan myös se, mitä sisällämme tapahtui sen seurauksena. Kun ihminen jää yksin ylivoimaisen kokemuksen kanssa yhteys itseen ja muihin katkeaa. Matén mukaan trauma voi myös olla sitä, mitä ei ole tapahtunut, mutta olisi pitänyt tapahtua.

Siksi hoitava vuorovaikutus, kuunteleminen, lempeys, kannatteleva ja vakauttava läsnäolo rakentaa tuota yhteyttä ja samalla auttaa traumasta toipumiseen. Näen, että tässä yhtälössä myös kosketus voi olla merkittävä mahdollistaja. Terapeuttinen kosketus voi olla yksi menetelmä lisätä turvallisuuden tunnetta ja yhteyttä. Kosketuksen sanoma voi esimerkiksi olla:  ”Sinä olet tärkeä ja sinua kannatellaan.” Myös luonnon kosketus voi toimia hoivaavana koskettavana voimavarana, joka palauttaa ihmiselle kokemuksen kuulumisesta johonkin suurempaan. Terapiassa voidaan myös hyödyntää painotyynyjä tai muita kosketusta jäljitteleviä välillisiä toimintatapoja, kuten kosketusta hyödyntävien mielikuvien käyttö turvan luomisessa.

Rohkeus puhua kosketuksesta ja rohkeus haastaa omaa ajattelua

Kosketuksen puheeksi ottaminen on osa ammatillista rohkeutta.

Se on kykyä sanoittaa kosketuksen mahdollisuutta turvallisesti, tarjota vaihtoehtoja ja ohjata asiakasta kehollisen yhteyden äärelle. Terapeuttisessa kontektissa keskustelu, joka vahvistaa asiakkaan autonomiaa, avaa yhteyden väylää ja lisää avoimuutta tukee asiakkaan säätelykykyä sekä itsetuntemusta ja omien rajojen ylläpitoa vuorovaikutussuhteissa.

Terapeuttien on tärkeää tarkastella omia ajatuksia ja kehollisia tuntemuksia kosketuksen teemaan liittyen, sillä tiedämme; oma suhde koskettamiseen ja kosketetuksi tulemiseen, vaikuttaa suoraan siihen, miten tulkitsemme ja kohtaamme asiakkaan tarpeita.

Kun ammattilainen tunnistaa omat rajansa, kokemuksensa ja mahdolliset ennakkoluulonsa, hän voi toimia tietoisemmin, eettisemmin ja autenttisemmin.

Yhteys parantaa

Kosketus on ihmiselle elintärkeää.

Ammatillisessa terapiatyössä kosketus on mahdollisuus, jota käytetään vielä suhteellisen vähän. Oikein käytettynä kosketus voi tukea hermoston säätelyä, vahvistaa turvaa ja syventää terapeuttista allianssia. Kun kosketus tapahtuu asiakkaan ehdoilla, eettisesti ja läpinäkyvästi, se ei uhkaa ammatillisuutta. Terapeuttisessa kontekstissa hyödynnetty kosketus voi palauttaa jotain ainutlaatuista ihmisyydestä myös terapiatyöhön, nimittäin kokonaisvaltaisen myös kosketuksen huomioivan kohtaamisen.

Tutkimus, johon viittaan kirjoituksessa:

Tanzer M, Koukoutsakis A, Galouzidi I, Jenkinson PM, Hammond C, Banish MJ, Fotopoulou A. Touch in psychotherapy: experiences, desires and attitudes in a large population survey. Psycother Res. 2025. Jul: 25:1-16.
Doi: 10.1080/10503307.2025.2534971

Rakkaudella: Emilie Bollström
Ratkaisukeskeinen, keho-orientoitunut lyhytterapeutti
Sosionomi (YAMK)
Yhteyspaja- yrityksen perustaja